sellariina

Kun tein kaappien siivousta ennen joulua, niin löysin kaappiin unohtuneet peltipurkit. Olen hankkinut Charlie Chaplinin "The Kid" -elokuvan kuvilla varustetut purkit 70-luvun alussa, kun muutin lapsuudenkodistani omaan kämppään. Purkit ovat palvelleet niin sokeri-, jauho- kuin ryynipurkkeina sekä pyöreässä on ollut pipareita, korppuja ja joskus kirjontalankojakin. Jossain vaiheessa Marimekon ja Pentikin purkit ovat vieneet näiden paikan ja ne ovat joutaneet "säilöön". Olen aina pitänyt näistä purkeista ja siksi en ole niitä hävittänyt. Nyt ne on nostettu keittiön kaapin päälle koristeeksi. Kun katson niitä, muistuu mieleeni se pieni vinttihuoneisto (huone ja alkovi), jossa aloitin itsenäisen elämäni. Tässä vielä yksi kuva, joka esittää "joulukukkasta", jonka kolmevuotias pojanpoika toi minulle joulunalla. Poika sanoi ojentaessaan sitä minulle: "Fammu mie tein sen siulle. Se on kuusi". Ja kuusihan se on: Meillä on tällä ...

On perjantai ilta. Ensimmäinen täysi työviikko marraskuun jälkeen takana. Vähän se 5 päivää tuntui pitkältä, mutta nyt voi ottaa rennosti ja rauhoittua viikonlopun viettoon. Talvi on parhaimmillaan ja kelit ovat olleet suotuisat käydä hiihtelemässä. Vaikka sitä nauttiikin talvesta, niin kyllä vähitellen kevään odotus täyttää mielen. Kestää vaan vielä tovin jos toisenkin ennen kuin voi alkaa odotella lumikellojen ja krookusten kukintaa. Otin kuvan alkuviikolla kukkaveneestä, minkä tein kanaverkosta ja rautalangasta viime keväänä. Kesällä siinä oli kesäkukkia ja nyt talvisessa versiossa on valkoisia kanervia ja marjakuusen oksia. Toisen kuvan nappasin purkissa kasvavasta ja lumitaakan alla sinnittelevästä sypressistä. Oikein rauhallista viikonvaihdetta! tapaamisiin sellariina